Vuorovaikutustaidot ovat valmentajan tärkein työväline. Vuorovaikutuksella on vaikutuksia valmennettavien motivaatioon, oppimiseen ja kehittymiseen kokonaisvaltaisesti. Hyvällä vuorovaikutuksella luodaan myös ilmapiiri, joka kannustaa valmennettavia yrittämään, turvallisesti epäonnistumaan ja oppimaan myös haastavista tilanteista. 

Tämä blogijulkaisu on jaettu kolmeen osaan, joita ovat:

• A = Avoimuus ja aktiivinen kuuntelu

• B = Balanssi ohjauksen ja itsenäisyyden tukemisen välillä

• C = Coaching-taidot ja rakentava vuorovaikutus

A: Avoimuus ja aktiivinen kuuntelu

Tässä osiossa käsitellään, kuinka valmentaja voi rakentaa luottamusta valmennettaviin avoimen ja rehellisen viestinnän kautta. Lisäksi tarkastellaan aktiivisen kuuntelun merkitystä valmennustilanteissa ja sen vaikutusta valmennettavan motivaatioon ja oppimiseen. Osiossa syvennytään myös sanattomaan viestintään ja siihen, kuinka sanaton viestintä voi tukea tai heikentää sanallista viestiä.

Luottamuksen rakentaminen

Vuorovaikutus perustuu luottamukselle, jonka syntyy johdonmukaisuudesta, aitoudesta ja toisen kunnioittamisesta. Luottamuksen rakentamiseksi valmentajan on hyvä osoittaa empatiaa, pitää lupauksensa (eikä luvata liikoja) ja olla johdonmukainen ja tasapuolinen. Lisäksi luottamusta vahvistaa palautteen antaminen tavalla, joka tukee valmennettavan itseluottamusta eikä lannista.

"Luottamus on psykologinen tila, jossa ihminen on valmis hyväksymään haavoittuvaisuutensa perustuen myönteisiin odotuksiin toisen henkilön aikomuksista tai käyttäytymisestä." Rousseau & kumppanit

Tässä muutamia nostoja eri tutkimuksista luottamukseen ja urheiluun liittyen:

Havian (2017) laadullisessa tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka urheiluvalmentajat rakentavat luottamusta joukkueurheilussa: Keskeiset havainnot osoittavat, että valmentajat pitävät luottamuksen ydintekijöinä yksilöllistä tukemista, avoimen vuorovaikutuksen ylläpitämistä ja urheilijoiden osallistamista päätöksentekoon. Luottamuksen rakentaminen on jatkuva prosessi, joka edellyttää valmentajilta johdonmukaisuutta, empatiaa ja kykyä nähdä virheet oppimismahdollisuuksina. Tutkimuksen mukaan luottamuksen vahvistaminen edistää urheilijoiden hyvinvointia, motivaatiota ja joukkueen suorituskykyä​.

Zhangin ja Chelladurain (2013) tutkimus keskittyi selvittämään valmentajien johtamistyylin vaikutusta urheilijoiden motivaatioon ja suoritukseen: Tutkimus osoitti, että osoittaa, että valmentajien johtamistyylit vaikuttavat merkittävästi urheilijoiden tyytyväisyyteen ja joukkueen yhtenäisyyteen. Demokraattinen ja osallistava johtamistyyli edistävät urheilijoiden tyytyväisyyttä ja joukkueen koheesiota, mikä puolestaan vahvistaa luottamusta valmentajan ja urheilijoiden välillä.

Juanin ja Gaon (2021) tarkasteltiin pelaajatyytyväisyyden, valmentaja-urheilijasuhteen ja luottamuksen välistä yhteyttä nuorten jalkapalloilijoiden keskuudessa: Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että urheilijoiden tyytyväisyys valmentajaan ennustaa vahvasti valmentaja-urheilijasuhteen laatua. Tutkimuksessa havaittiin, että luottamus toimii välittäjänä suhteessa: kun urheilijat kokevat olevansa tyytyväisiä valmentajan toimintaan, heidän luottamuksensa valmentajaan kasvaa, mikä puolestaan vahvistaa valmennussuhdetta entisestään. Tämä korostaa valmentajan johdonmukaisuuden, rehellisyyden ja empaattisen vuorovaikutuksen merkitystä luottamuksen rakentumisessa ja sitä kautta koko valmennussuhteen laadussa​.

Mageaun ja Vallerandin (2003) tutkimuksessa tarkasteltiin miten valmentajan toiminta vaikuttaa urheilijan motivaatioon ja psykologisiin perustarpeisiin: Tutkimuksessa todettiin, että luottamus valmentajaan rakentuu urheilijan autonomiaa tukevasta ja vahvistavasta toiminnasta. Kun valmentaja antaa urheilijoille mahdollisuuden vaikuttaa päätöksiin, tukee heidän itsenäisyyttään ja osoittaa johdonmukaisuutta, se vahvistaa valmennussuhdetta. Lisäksi valmentajan empaattinen ja osallistava johtamistyyli lisää urheilijoiden tunnetta siitä, että heitä arvostetaan yksilöinä, mikä vahvistaa luottamusta ja pitkäjänteistä sitoutumista lajiin​.

Lue lisää johtajuudesta:

• Jokainen valmentaja on johtaja
• Johtamistyylit valmennuksessa: Näin valitset oikean tyylin eri tilanteisiin

Aktiivinen kuuntelu

Aktiivinen kuuntelu tarkoittaa toisen kuulemista ja ymmärtämistä juuri kyseisessä hetkessä läsnä olemalla ja ilman ennakkoluuloja tai oletuksia. Aktiivinen kuuntelu voi olla yllättävän haastavaa etenkin, jos on itse tottunut olemaan enemmän äänessä. Valmentajana kuuntelemista voi häiritä esimerkiksi koettu aikapaine, ulkoiset häiriötekijät tai valmentajan vaikeus keskittyä.

Aktiivinen kuuntelu on keskeinen vuorovaikutuksen taito, jolla on vaikutusta valmennettavan motivaatioon ja itseluottamukseen. Daishin tutkimuksessa (2024) todettiin, että huipputason urheilijat arvostavat valmentajia, jotka eivät pelkästään kehitä fyysisiä taitojaan, vaan myös kuuntelevat urheilijoita aidosti. Kun valmentaja kuulee ja ymmärtää urheilijan ajatukset ja tunteet, se luo luottamusta ja vahvistaa motivaatiota. Valmentajan kyky kuunnella ja reagoida tilanteeseen oikealla tavalla vaikuttaa merkittävästi urheilijan kokemukseen valmennussuhteesta ja hänen mahdollisuuksiinsa saavuttaa huipputason suoritus.

Aktiivinen kuuntelu koostuu:

• Parafraasit eli valmennettavan sanoman ilmaisemisen omin sanoin: "Ymmärränkö oikein, että koit suorituksen alussa epävarmuutta?"

• Peilaaminen eli toisen tunteisiin vastaaminen: "Huomaan, että olet pettynyt omaan suoritukseesi."

• Avoimien kysymysten esittäminen.

• Myötäeläminen eleillä ja kehonkielellä eli nyökkäykset, katsekontakti ja hyväksyvä ilme.

• Läsnäolo eli nykyhetkessä oleminen ja kuulemiseen keskittyminen.

Lue lisää kuuntelusta 

• Mieli ry:n julkaisusta Näin opit paremmaksi kuuntelijaksi ja 
• aikaisemmasta blogijulkaisusta Rikkinäinen puhelin - 3 tapaa haastaviin vuorovaikutustilanteisiin

Sanaton viestintä

Sanattoman viestinnän merkitys saattaa usein unohtua, Mehrabian tutkimusten mukaan viesti välittyy 7% puhuttujen sanojen, 38 % äänensävyn ja 55% eleiden perusteella. Tutkimusta on sittemmin kritisoitu, mutta siitä Ferrisin tutkimuksesta voidaan todeta, että erityisesti ristiriitatilanteissa sanaton viesti on puhuttuja sanoja vahvempaa. Eli jos välität eleillä pettymystä, mutta sanallisessa viestissä kerrot muuta, ensimmäinen todennäköisesti on toisen osapuolen tulkinta.

Vuorovaikutustilanteissa läsnäololla ja kontaktin ottamisella toiseen on merkitystä. Sopivan katsekontaktin ottaminen lisää luottamusta ja yhteyttä. Hymy ja avoin kehonkieli kertovat hyväksynnästä ja tuesta. Rauhallisella äänensävyllä voit tuoda ilmapiiriin turvallisuutta ja luottamuksellisuutta. Tärkeintä on kuitenkin olla tilanteessa oma itsensä ja tiedostaa millainen vuorovaikuttaja myös sanattomasti on.

B: Balanssi ohjauksen ja itsenäisyyden tukemisen välillä

Tämä osio keskittyy valmentajan eri rooleihin ja siihen, kuinka tasapainotella ohjauksen ja valmennettavan autonomian tukemisen välillä. Lisäksi tarkastellaan palautteen merkitystä ja ryhmädynamiikan huomioimista yksilöllisen valmennuksen ohella.

Valmentajan roolit vuorovaikutuksessa

Valmentaja voidaan nähdä eri rooleissa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa ja eri valmennettavien kanssa. Tutustu seuraavaksi kuvassa oleviin valmentajan mahdollisiin rooleihin vuorovaikutuksen näkökulmasta.

Näiden roolien välillä tasapainoilu vaatii tilanteen ja valmennettavan yksilöllisten tarpeiden tunnistamista. Esimerkiksi nuorten tai lajin aloittaneiden kohdalla valmentajan tulee antaa enemmän tukea ja ohjausta, kun taas kokeneempien valmennettavien kohdalla autonomian lisääminen voi edistää kehittymistä tehokkaammin ja samalla lisätä sitoutumista ja vastuunottamista omasta kehittymisestä.

Autonomian tukeminen

Valmennettavien oman päätöksenteon ja valinnan mahdollisuuksien tukeminen on keskeistä sisäisen motivaation kannalta (Deci & Ryan, 1985). Valmentaja voi tukea valmennettavan autonomian tunnetta esittämällä kysymyksiä valmiiden vastausten sijaan, osallistamalla valmennettavia päätöksentekoon, mahdollistamalla virheistä oppimisen sekä huomaamalla pieniä onnistumisia.

Onnistumisten korostaminen ja niiden yhdistäminen valmennettavan itse tekemiin valintoihin, lisää valmennettavan ymmärrystä vastuusta omaan kehittymiseen sekä omien päätösten vaikutusta onnistumiseen. Tämä lisää autonomian ohella myös toista psykologista perustarvetta eli pystyvyyden kokemusta.

Lue lisää Deci ja Ryanin itsemääräämisteoriasta: Sisäinen motivaatio seuratoiminnassa

Palaute ja sen merkitys

Rakentava palaute auttaa valmennettavaa kehittymään ja vahvistaa luottamusta valmentajaan. Dweckin (2006) tutkimusten mukaan kasvun asenteen tukeminen kehittää valmennettavan motivaatiota ja resilienssiä. Käytännössä tällöin palaute keskittyy prosessiin eli konkreettiseen toimintaan ja kehittymiseen - ei niinkään tuloksiin.

Muista palautteen antamisesta ainakin kolme seuraavaa:

• Oikea-aikaista (Mitä lähempänä tapahtumaa palaute annetaan, sitä enemmän hyötyä siitä on.)

• Selkeys (Mitä helpommin ymmärrettävää ja johdonmukaista palaute on, sitä todennäköisesti sillä on enemmän vaikutusta.)

• Myönteisen kautta (Kehityskohteiden esiin tuominen onnistumisten rinnalla motivoi enemmän kuin pelkkä kritiikki. Rakentavan palautteen tulisi aina olla tulevaisuuteen suuntaavaa eli mitä muuttamalla asia onnistuu jatkossa.)

Palaute on keskeinen osa valmennusta, sillä se ohjaa valmennettavan oppimista, kehitystä ja motivaatiota. Hyvä palaute auttaa valmennettavaa ymmärtämään omat vahvuudet ja kehytyskohteet sekä suuntaamaan harjoitteluaan tehokkaammin. Palaute voi olla sekä myönteistä että rakentavaa, ja sen oikea-aikaisuus sekä tapa, jolla se annetaan, vaikuttavat suuresti sen vastaanottoon ja hyödyllisyyteen.

Rakentava palaute perustuu konkreettisiin havaintoihin ja tarjoaa selkeitä kehitysehdotuksia. Sen tulisi olla kannustavaa ja keskittyä prosessiin eikä pelkästään lopputulokseen. Tutkimukset osoittavat, että kasvun asenteen (growth mindset) mukainen palaute, joka painottaa oppimista ja kehittymistä virheiden sijaan, vahvistaa vastaanottajan sinnikkyyttä ja motivaatiota.

Palaute ei ole ainoastaan valmentajan ja valmennettavan välistä – myös vertaistuki ja itsearviointi ovat tärkeitä palautteen muotoja. Joukkueissa ja ryhmissä palaute voi vahvistaa yhteishenkeä sekä parantaa keskinäistä yhteistyötä, kun joukkueen tai ryhmän jäsenet oppivat antamaan ja vastaanottamaan palautetta toisiltaan. Palaute voi aina kohdistua myös joukkueen tai ryhmän toimintaan, jolloin sillä voidaan vaikuttaa harjoitustilanteiden ilmapiiriin. Itsearvioinnin tukeminen kehittää valmennettavan itsesäätelytaitoja ja auttaa häntä ottamaan aktiivisemman roolin omasta kehittymisestä. Palaute on tehokkaimmillaan, kun se on jatkuvaa, yksilöllistä ja myönteisesti kehittymistä tukevaa.

Lue aikaisempi kirjoitus: Valmennettavan motivointi - Kuinka sytyttää kipinä ja ylläpitää liekkiä?

Ryhmädynamiikka ja yksilöllisyys

Jokainen valmennettava on yksilö, mutta mikäli kyseessä on joukkuelaji tai harjoitukset toteutetaan ryhmässä, ryhmädynamiikalla on vaikutusta yksilön harjoitteluun ja kehittymiseen. Taitava valmentaja huomioi toiminnassaan myös ryhmän vaikutukset.

Huomioitavia näkökulmia voisivat olla:

• Ryhmän sisäiset roolit ja vuorovaikutussuhteet.

• Yksilöllisen kohtaamisen merkitys motivaation ja suorituskyvyn tukemiseen.

• Ryhmähenkeen vaikuttavien harjoitusten hyödyntäminen.

Ryhmädynamiikka ja yksilöllinen huomio ovat valmennuksessa tasapainoteltavia tekijöitä. Joukkueen tai ryhmän sisäinen vuorovaikutus, roolien jakautuminen ja yhteistyö vaikuttavat merkittävästi yksilöiden kokemukseen ja suoritustasoon sekä ilmapiiriin. Jokainen ryhmä on erilainen kombinaatio yksilöitä, joilla kaikilla on omat vahvuudet, kehittämiskohteet ja tarpeet.

Taitava valmentaja tunnistaa joukkueen/ryhmän sisäiset rakenteet ja pyrkii edistämään positiivista ryhmädynamiikkaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi ryhmän yhteisten tavoitteiden asettamista, avoimen vuorovaikutuksen tukemista ja jokaisen yksilön roolin arvostamista ryhmän jäsenenä. Ryhmähenkeä voidaan vahvistaa erilaisilla ryhmäharjoitteilla, joissa painotetaan yhteistyötä ja toisten tukemista ja kannustamista.

Samalla on tärkeää, että valmentaja huomioi valmennettavien yksilölliset tarpeet. Tämä käytännössä olla henkilökohtaisen palautteen antamista, harjoitteiden säätämistä yksilöllisesti tai erilaisten oppimistyylien tunnistamista. Kun valmentaja osaa yhdistää tehokkaasti sekä ryhmän että yksilön tarpeet, syntyy motivoiva ja kehitystä tukeva valmennusympäristö.

C: Coaching-taidot ja rakentava vuorovaikutus

Tässä osiossa tarkastellaan coaching-taitoja, kuten ratkaisukeskeistä vuorovaikutusta, tunteiden kohtaamista ja konfliktien hallintaa. Coaching-taito voitaisiin suomentaa valmentavaksi tai valmentamisen taidoksi. Lisäksi pohditaan valmentajan roolia esimerkkinä ja sen vaikutusta ryhmän tai valmennettavan toimintaan ja asenteisiin.

Ratkaisukeskeinen vuorovaikutus

Ratkaisukeskeisyydellä tarkoitetaan vahvuuksiin ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin keskittyvää valmennusta. Ratkaisukeskeinen ajattelu kääntää vastaantulevat ongelmat tavoitteiksi ja myönteisiksi muutoksiksi. 

Ratkaisukeskeisyyttä voisi lisätä esimerkiksi esittämällä seuraavanlaisia kysymyksiä:

• Mikä toimi hyvin tänään?
• Miten voisit hyödyntää tätä oppimiskokemusta seuraavassa harjoituksessa?
• Millaisia pieniä muutoksia voit tehdä saavuttaaksesi tavoitteesi?
• Mistä voit huomata, että edistystä on tapahtunut?
• Mitkä asiat auttavat sinua onnistumaan?

Ratkaisukeskeinen vuorovaikutus korostaa myönteistä ja tulevaisuuteen suuntaavaa lähestymistapaa. Sen sijaan, että keskitytään ongelmiin ja niiden syihin, etsitään ratkaisuja ja vahvuuksia, mitä voidaan hyödyntää kehityksen tukena. Tämä lähestymistapa auttaa valmennettavia löytämään omat voimavaransa ja rakentamaan niiden avulla itseluottamusta.

Ratkaisukeskeisyyden keskeiset periaatteet:

• Tavoitteet: Huomio siihen, mitä halutaan saavuttaa, eikä siihen, mikä on mennyt pieleen.
• Pienet askeleet: Suuret muutokset tapahtuvat askel kerrallaan – pienet onnistumiset motivoivat jatkamaan.
• Voimavarojen tunnistaminen: Jokaisella valmennettavalla on jo olemassa olevia taitoja ja vahvuuksia, joita voi hyödyntää. Auta valmennettavaa tunnistamaan niitä.
• Myönteinen kysymysten asettelu: Sen sijaan, että kysyt "Mikä ei onnistunut?", kysy "Mikä toimi hyvin?" tai "Miten voit kehittää jatkossa?".

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa perustuu ajatukseen, että jokainen on oman kehityksensä asiantuntija. Valmentajan tehtävänä on tukea ja ohjata tätä prosessia rakentavasti.

Tunteiden kohtaaminen

Tunteet ovat vahvasti läsnä urheilussa, niin harjoituksissa, kilpailuissa kuin valmennussuhteissakin. Valmentajan tehtävänä on luoda ympäristö, jossa valmennettavat voivat käsitellä ja ilmaista tunteitaan turvallisesti. Tämä edellyttää valmentajalta emotionaalista älykkyyttä, kykyä tunnistaa sekä omia että urheilijoiden tunteita ja reagoida niihin rakentavasti.

Aktiivinen kuuntelu on avainasemassa tunteiden kohtaamisessa. Valmentaja voi eläytyä kuunteluun ja osoittaa ymmärtävänsä valmennettavan tunteita esimerkiksi reflektoimalla tämän sanomaa tai käyttämällä parafraaseja. Tämä vahvistaa valmennettavan kokemusta siitä, että hänen ajatuksensa ja tunteensa ovat arvokkaita.

Empatian osoittaminen on tärkeää, sillä myötätuntoinen suhtautuminen auttaa valmennettavaa tuntemaan itsensä arvostetuksi ja kuulluksi. Empaattinen valmentaja ei vähättele valmennettavan tunteita, vaan antaa niille tilaa ja osoittaa ymmärtävänsä hänen näkökulmaansa.

Tunteiden normalisointi tukee valmennettavan psyykkistä kehitystä. Valmentajan kannattaa tuoda esille, että tunteet – kuten pettymys, jännitys tai ilo – ovat luonnollinen osa urheilua ja kehitysprosessia. Tämä auttaa valmennettavaa suhtautumaan tunteisiinsa hyväksyvästi ja käsittelemään niitä.

Tunteiden säätelyn tukeminen voi olla osa valmennusta, vaikka valmentaja ei olisikaan psyykkinen valmentaja. Keskeistä on luoda ympäristö, jossa valmennettava tuntee olonsa turvalliseksi ja saa tarvittaessa tukea tunteidensa käsittelyyn. Valmentaja voi esimerkiksi rohkaista valmennettavaa reflektoimaan tunnekokemuksia ja tarjota käytännön vinkkejä, kuten rauhoittumisen tai keskittymisen keinoja.

Jos valmennettava kamppailee voimakkaiden tunteiden kanssa tai haluaa kehittää psyykkisiä taitoja, psyykkisestä valmennuksesta voi olla merkittävää apua. Psyykkinen valmentaja voi auttaa yksilölle sopivien toimintatapojen löytämisessä, minkä avulla valmennettava oppii toimimaan erilaisissa tunnetilanteissa. Kun valmennettava kokee saavansa tukea tunteidensa käsittelyyn, hänen itseluottamuksensa ja kyky selviytyä haastavista tilanteista vahvistuvat.

Konfliktitilanteissa toimiminen

Konfliktit ovat luonnollinen osa ryhmätoimintaa ja valmennussuhteita. Niiden rakentava käsittely voi vahvistaa ryhmähenkeä, lisätä luottamusta ja kehittää yksilöiden ongelmanratkaisutaitoja. Valmentajan rooli konfliktien hallinnassa on merkittävä, sillä hänen toiminta voi joko eskaloida ristiriitoja tai edistää niiden ratkaisua.

Konfliktien taustalla voi olla monia eri tekijöitä. Yksi yleisimmistä syistä on epäselvä vuorovaikutus, jossa valmentajan ja valmennettavien välillä syntyy väärinymmärryksiä. Tämä voi johtaa puolin ja toisin turhautumiseen esimerkiksi tilanteissa, joissa ohjeet tai odotukset eivät ole selkeitä tai jos valmennettava kokee, ettei hänen näkemyksiä kuunnella riittävästi.

Toinen yleinen konfliktien lähde on erilaiset tavoitteet ja odotukset. Jos valmennettava kokee, ettei hänen henkilökohtaisia tavoitteita oteta huomioon tai ettei hänen panosta arvosteta, se voi aiheuttaa jännitteitä valmennussuhteessa tai ryhmässä.

Roolien epäselvyys on myös tavallinen syy ristiriitoihin, erityisesti joukkueurheilussa. Jos valmennettavat kokevat, etteivät heidän roolinsa ole oikeudenmukaisia tai selkeitä, se voi johtaa turhautumiseen ja vaikuttaa negatiivisesti ryhmähenkeen. Selkeiden vastuiden ja roolien määrittäminen voi auttaa ennaltaehkäisemään tällaisia ongelmia.

Myös paine ja kilpailutilanteet voivat lisätä jännitteitä sekä yksilön että ryhmän tasolla. Kovat odotukset, keskinäinen kilpailu ja paine menestyksestä voivat aiheuttaa kuormitusta, joka purkautuu konflikteina. Valmentajan tehtävä on tunnistaa tällaiset tilanteet ajoissa (jos mahdollista) ja tukea valmennettavia käsittelemään paineita rakentavasti.

Tutustu lisää psykologiseen turvallisuuteen

• Psykologinen turvallisuus yksilön näkökulmasta valmennuksessa

• 10 keinoa lisätä psykologista turvallisuutta valmentajana

5 vinkkiä konfliktien ratkaisemiseksi

1. Kuuntele kaikkia osapuolia: Vältä hätiköityjen johtopäätöksien tekemistä ennen kuin olet kuullut kaikkien näkökulmat. Aktiivinen kuuntelu ja empaattinen asenne auttavat rakentamaan luottamusta ja varmistamaan, että jokainen osapuoli tuntee tulleensa kuulluksi.
2. Tunnista konfliktin syyt: Taustalla voi olla erilaisia tekijöitä, kuten epäselvät ohjeet, henkilökemiat tai suorituspaineet. Valmentajan tehtävä on selvittää, mistä konflikti on saanut alkunsa, ja tunnistaa, onko kyse rakenteellisesta vai yksilöllisestä ongelmasta,
3. Pidä omat tunteet hallinnassa: Konfliktitilanteet voivat herättää voimakkaita tunteita niin valmentajassa kuin valmennettavassa. Valmentajan rauhallinen ja johdonmukainen toiminta auttaa muita käsittelemään tilannetta rationaalisemmin ja löytämään ratkaisuja tunnekuohun sijaan.
4. Keskity ratkaisuun, älä syyllisten etsimiseen: Rakentava lähestymistapa korostaa ratkaisujen löytämistä syyttelyn sijaan. Ratkaisukeskeinen vuorovaikutus voi auttaa muuttamaan konfliktin mahdollisuudeksi oppia ja kehittyä. Kysymykset, kuten "Miten voimme varmistaa, että tämä ei toistu?", voivat ohjata keskustelua eteenpäin.
5. Sovi jatkotoimenpiteistä: Kun ratkaisu on löydetty, on tärkeää varmistaa, että kaikki osapuolet ymmärtävät sovitut toimintatavat tulevaisuudessa. Selkeät yhdessä sovitut odotukset ja reilut pelisäännöt auttavat ehkäisemään vastaavia tilanteita jatkossa.

Vaikka konfliktit voivat tuntua haasteellisilta, ne ovat myös mahdollisuus kasvuun ja oppimiseen. Valmentaja, joka käsittelee ristiriitoja avoimesti ja rakentavasti, voi paremmin edistää valmennettavien emotionaalista kehitystä, vahvistaa ryhmädynamiikkaa ja parantaa joukkueen suorituskykyä. Johdonmukainen ja reilu lähestymistapa konfliktien ratkaisuun luo ryhmään ja valmennukseen ilmapiirin, jossa jokainen tuntee itsensä arvostetuksi ja kuulluksi.

Roolimallina ja esimerkkinä toimiminen

Valmentaja ei ole vain toiminnan ohjaaja, vaan myös tärkeä esikuva valmennettaville. Valmentajan toiminta, asenteet ja toimintatavat vaikuttavat usein siihen, miten valmennettavat suhtautuvat harjoitteluun, kilpailemiseen ja toisiinsa.

Miten valmentaja voi toimia konkreettisesti roolimallina?

Ensimmäinen tekijä on johdonmukaisuus. Valmentajan tulee toimia arvojensa mukaisesti ja pitää lupauksensa. Kun valmennettavat huomaavat, että valmentaja toimii johdonmukaisesti eri tilanteissa, he oppivat luottamaan häneen ja omaksuvat samoja periaatteita omaan tekemiseen.

Keskeistä on tasapuolisuus ja kunnioitus. Kaikkia valmennettavia tulisi kohdella oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti, riippumatta heidän taitotasostaan tai asemastaan ryhmässä. Tämä luo turvallisen ilmapiirin, jossa jokainen voi kehittyä ilman pelkoa syrjinnästä tai epäreilusta kohtelusta.

Valmentajan myönteinen asennoituminen vaikuttaa siihen, miten valmennettavat suhtautuvat haasteisiin. Osoittamalla omalla toiminnallaan, että vaikeuksista voi selvitä ja että oppiminen on jatkuva prosessi, valmentaja auttaa valmennettavia kehittämään resilienssiä ja pitkäjänteisyyttä.

Valmentajan oman toiminnan reflektointi on avainasemassa oman toiminnan kehittämisessä. Valmentajan kannattaa säännöllisesti pohtia, millaisen viestin hänen reagointi ja käyttäytyminen välittää valmennettaville. Onko vuorovaikutus kannustavaa? Näytänkö omalla esimerkillä, miten käsitellä epäonnistumisia ja onnistumisia?

Tietoisuus omasta vaikutuksesta auttaa valmentajaa kehittämään itseään ja luomaan turvallisia ja avoimia valmennussuhteita. Taitava valmentaja on samalla sekä johtaja että tuki valmennettaville. Tunteiden kohtaamisen, konfliktien ratkaisemisen ja esimerkillä johtamisen taidot auttavat rakentamaan kestävän, luottamukseen ja kehitykseen perustuvan valmennuskulttuurin.

Lue lisää johtamisesta: Jokainen valmentaja on johtaja

Vuorovaikutustaidot kehittyvät harjoittelemalla

Vuorovaikutustaidot ovat yksi valmentajan tärkeimmistä työvälineistä, ja niiden kehittäminen vaatii jatkuvaa itsetutkiskelua ja harjoittelua. Hyvät vuorovaikutustaidot eivät ole pelkästään synnynnäisiä ominaisuuksia, vaan niitä voidaan kehittää tietoisesti erilaisilla menetelmillä ja harjoituksilla. Kun valmentaja panostaa omaan vuorovaikutukseen, se heijastuu valmennettavien motivaatioon, oppimiseen ja hyvinvointiin.

Käytännön vinkkejä vuorovaikutuksen kehittämiseen valmentajana

Muista, että kaiken perusta on itsetuntemus. Kun tunnet itsesi ja millainen vuorovaikuttaja olet, sinun on mahdollista kehittää taitojasi.

Tässä listaus miten voit kehittää omia vuorovaikutustaitoja:

• Kysy palautetta: Kysy valmennettavilta ja kollegoilta, miten he kokevat vuorovaikutuksesi ja missä voisit kehittyä. Tämän kysyminen voi aluksi olla jännittävää ja muista, että lähtökohtaisesti ihmiset haluavat auttaa toisiaan eikä palaute kohdistu sinuun persoonana.

• Kehitä aktiivista kuuntelua: Keskity kuuntelemaan ja reflektoi kuulemaasi sekä varmista, että ymmärrät oikein.

• Tarkkaile sanallista ja sanatonta viestintääsi: Peilin edessä voit harjoitella ilmeitäsi, kehonkieltäsi ja äänenkäyttöäsi. Videoimalla omaa valmennusta saat myös tärkeää tietoa omasta vuorovaikutuksesta.

• Reflektoi valmennuskokemuksiasi: Kirjoita päiväkirjaa tai pohdi päivän aikana kohtaamiasi tilanteita ja niiden onnistumista.

• Osallistu koulutuksiin: Psyykkisen valmennuksen ja vuorovaikutuksen koulutukset voivat tarjota uusia näkökulmia ja käytännön työkaluja. Usein koulutuksissa pääsee myös konkreettisesti harjoittelemaan taitoja.

• Mindfulness ja itsemyötätunto: Rentoutumis- ja läsnäoloharjoitukset voivat auttaa kehittämään empaattista ja tietoista vuorovaikutusta. Lisäksi opit olemaan tilanteessa läsnä.

• Itsearviointi: Miten kuvailisit itseäsi vuorovaikuttajana? Tunnistatko omat vahvuudet ja kehityskohteet? Katso seuraavasta lisää apukysymyksiä itsearviointiin.

Hyödynnä alla olevia kysymyksiä oman vuorovaikutuksen itsearvioinnissa.

• Kuunteletko aidosti valmennettavia, vai mietitkö valmiiksi omaa vastaustasi?

• Millaista palautetta annat?

• Osaatko antaa rakentavaa ja motivoivaa palautetta?

• Miten huomioit sanatonta viestintää ja sen vaikutuksia valmennettaviin?

• Miten reagoit haastaviin vuorovaikutustilanteisiin tai konflikteihin?

• Pystytkö mukauttamaan vuorovaikutustasi erilaisten valmennettavien tarpeisiin?

Vuorovaikutustaitojen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, mutta pienillä askelilla ja säännöllisellä harjoittelulla vaikutukset alkavat näkyä. Valmentajana voit toimia esimerkkinä siitä, kuinka avoin ja kannustava viestintä rakentaa kehitystä ja kaikkien osallisten hyvinvointia.

Lopuksi

Vuorovaikutustaidot ovat keskeinen osa valmennusta, ja niiden kehittäminen edistää sekä valmennettavien että valmentajan kasvua. Avoin ja kuunteleva ote, rakentava palaute ja tilanteeseen mukautuva viestintä auttavat luomaan turvallisen ja motivoivan ilmapiirin. Itsearviointi ja jatkuva oppiminen ovat avainasemassa vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Pienet päivittäiset teot voivat parantaa vuorovaikutusta merkittävästi. Pitkäjänteinen työskentely oman kehittymisen eteen näkyy todennäköisesti valmennussuhteen avoimuutena ja vaikuttaa myös valmennettavien sekä valmentajan omaan hyvinvointiin.

Psyykkiset taidot ovat olennainen osa valmennusta, sillä ne vaikuttavat merkittävästi sekä valmentajan että urheilijoiden kehittymiseen. Kehittämällä näitä taitoja voit parantaa vuorovaikutustasi, hallita paremmin stressaavia tilanteita ja luoda positiivisen ilmapiirin, jossa urheilijat voivat kasvaa ja kehittyä.

Jos haluat lisätietoja psyykkisten taitojen kehittämisestä tai kaipaat tukea omassa valmennustyössäsi, olen sinua varten. Ota yhteyttä, niin voimme yhdessä suunnitella, miten voit vahvistaa psyykkisiä taitojasi ja sitä kautta kehittää toimintaasi.

Ota yhteyttä: tiina@twacoaching.fi | www.twacoaching.fi

Kirjoittaja on psyykkinen valmentaja ja valmentajien kouluttaja Tiina Wikström. Tiina on erikoistunut valmentajien taitojen kehittämiseen ja se on ollut sydämen asia jo vuodesta 2017. Tutustu lisää Tiinaan tästä.

Lähteet ja lue lisää

Daish, A. (2024). Elite Athlete's Perspective on CoachAthlete Dynamics: Necessity of Active Listening for Performance Optimisation. Master's Degree in Sports.

Deci, E., & Ryan, R. (1985). Intrinsic motivation and self-determination in human behavior.

Dweck, C. S. (2006). Mindset: The new psychology of success.

Goleman, D. 2000. Tunneäly: Lahjakkuuden koko kuva.

Havia, T. (2017). How coaches establish trust in team sports? A qualitative research on coaching leadership. Master's Thesis in Sport and Exercise Psychology. Faculty of Sport and Health Sciences. University of Jyväskylä.

Juan, L. & Gao, H. (2021). Satisfaction and the coach–athlete relationship: The mediating role of trust. Social Behavior and Personality An International Journal 49(2), 1-11.

Mageau, G., & Vallerand, R. (2003). The coach-athlete relationship: A motivational model. Journal of Sports Sciences, 21, 883–904.

Mehrabian, A. (1971). Silent messages: Implicit communication of emotions and attitudes.

O'Connor, J., & Lages, A. (2019). Coaching with NLP: How to be a master coach.

Mehrabian, A. & Ferris, S. (1967). "Inference of Attitudes from Nonverbal Communication in Two Channels". Journal of Consulting Psychology 31 (3): 248–252.

Rousseau, D., Sitkin, S., Burt, R. & Camerer, C. (1998) Not so different after all: A cross-discipline view of trust. Academy Of Management Review, 23(3), 393-404.

Työturvallisuuskeskus. 2025. Ratkaisukeskeinen ajattelutapa. https://ttk.fi/tyoturvallisuus/tyohyvinvointi/tyoyhteiso/vuorovaikutustaidot/ratkaisukeskeinen-ajattelutapa/

Zhang, Z. & ja Chelladurai, P. (2013) Antecedents and consequences of athlete's trust in the coach. Journal of Sport and Health Science 2(2), 115-121.