Unelmista tavoitteiksi

Mitä tapahtuu, kun pysähdyt hetkeksi kysymään itseltäsi: "Mikä on minun unelmani – ja mitä kohti haluan pyrkiä?" Usein puhutaan tavoitteista, tuloksista ja saavutuksista, mutta niiden taustalla elää usein jotakin vielä syvempää – unelma, joka voi antaa suunnan koko toiminnalle. Unelmat sytyttävät intohimon, mutta vasta tavoitteet tekevät niistä konkreettisempia.

Tässä julkaisussa tarkastellaan sitä, miten voit tunnistaa omat unelmasi, muotoilla niistä konkreettisia ja kestäviä tavoitteita sekä tukea urheilijoiden psyykkistä kasvua tavoitteiden asettamisen ja saavuttamisen kautta. Pohditaan myös miten valmentajan omat psyykkiset taidot – kuten reflektointikyky, vuorovaikutustaidot ja itsemyötätunto – liittyvät tavoitteiden määrittelyyn ja miten nämä taidot voivat toimia voimavarana arjen valmennustyössä.

Julkaisusta saat konkreettisia työkaluja, esimerkkejä ja näkökulmia, jotka tukevat sekä valmentajan omaa ammatillista kasvua että urheilijoiden kokonaisvaltaista kehittymistä.

🔗 Tutustu: 

• Valmennettavan motivointi - Kuinka sytyttää kipinä ja ylläpitää liekkiä?
• Tehokas treenien suunnittelu: Näin rakennat motivoivan ja tavoitteellisen valmennusprosessin

Unelma on kipinä – tavoite on suunta

Unelmat ovat kuin sisäisiä kompassin neuloja – ne osoittavat kohti jotakin merkityksellistä, joka puhuttelee sinua syvällä tasolla. Ne voivat syntyä hetken oivalluksesta, pitkäaikaisesta haaveesta tai jopa pettymyksen jälkeisistä tunteista. Valmentajalle unelma voi tarkoittaa vaikkapa halua rakentaa yhteisöllinen joukkue, kehittää valmennettavia ihmisinä tai saavuttaa jotakin historiallista lajissaan. Usein unelma ei kuitenkaan yksin riitä ohjaamaan toimintaa arjessa, ellei se muutu konkreettisiksi tavoitteiksi.

Tavoite tuo unelmalle muodon ja suunnan. Siinä missä unelma on inspiraation lähde, tavoite toimii käytännön ohjaajana. Tavoitteet jäsentävät toimintaa, auttavat tekemään valintoja ja tarjoavat mittareita edistymisen seurannalle. Tämä ero on merkityksellinen myös siksi, että valmentajan oma tapa suhtautua tavoitteisiin heijastuu myös valmennettaviin – onko fokus pelkästään tuloksessa, vai myös prosessissa ja kehittymisessä.

Decin ja Ryanin (2000) itseohjautuvuusteorian mukaan ihmiset kokevat syvempää ja kestävämpää motivaatiota silloin, kun he toimivat sisäisesti motivoituneina – ei pelkästään ulkoisen palkinnon tai paineen vuoksi. Tämä pätee niin valmentajaan kuin urheilijaankin. Unelmat ovat usein juuri tätä sisäistä motivaatiota ruokkivaa polttoainetta pystyvyyden kokemusten, autonomian ja yhteen kuuluvuuden lisäksi.

Valmentajana pysähtyminen omien arvojen äärelle on tärkeää. Kun tavoitteet pohjautuvat itselle merkityksellisille asioille, se selkeyttää suuntaa, tuo mielekkyyttä arkeen ja auttaa rakentamaan toimintaa, jotka ovat linjassa arvojen ja identiteetin kanssa. Kun valmentaja toimii sisäisesti motivoituneena ja tavoitteellisesti, hän toimii myös esimerkkinä valmennettaville.

Mikä on se unelma, joka sai sinut aikanaan lähtemään valmennuksen pariin – ja miten se näkyy toiminnassasi tänä päivänä?

Tavoitteen asettamisen psykologiaa

Tavoitteiden asettaminen on paljon enemmän kuin vain päämäärien nimeämistä – se on prosessi, joka vaikuttaa motivaatioon, sitoutumiseen ja hyvinvointiin. Hyvin asetettu tavoite ei ainoastaan ohjaa toimintaa, vaan myös tukee identiteettiä: "Tämä on se, mitä haluan tehdä – ja tämä on minulle tärkeää." Valmentajalle tämä tarkoittaa kykyä rakentaa tavoitteita ja olla tukena rakentamassa tavoitteita, mitkä ovat sekä itselle että valmennettavalle motivoivia ja saavutettavissa.

Yksi tunnetuimmista tavoiteasettelun viitekehyksistä on SMART-malli. Sen mukaan tavoitteen tulisi olla:

• Specific (tarkka)
• Measurable (mitattava)
• Achievable (saavutettavissa)
• Relevant (merkityksellinen)
• Time-bound (ajallisesti rajattu)

Vaikka SMART on toimiva työkalu, sen rinnalle on noussut viime vuosina myös muita malleja, jotka huomioivat eri näkökulmia. Esimerkiksi PURE-malli (Whitmore 2009) korostaa tavoitteiden olevan positiivisia, ymmärrettäviä, reilusti asetettuja ja eettisiä, kun taas CLEAR-malli (Hall 2012) painottaa emotionaalisuutta ja arvoihin kytkeytymistä. Nämä mallit ovat erityisen hyödyllisiä, kun tavoitteita halutaan tarkastella ihmislähtöisesti – ei vain tuloskeskeisesti.

🔗 Lue lisää: Tavoitemallien hyödyntäminen valmennuksessa

Yhtä tärkeää kuin tavoitteen tarkka määrittely, on myös tavoitteen näkökulma. Tavoitteen ei tulisi luoda pelkoa epäonnistumisesta tai paineita suorituksesta, vaan tarjota kannustava suunta, jossa epäonnistumiset ovat osa oppimisprosessia. Tähän liittyy keskeisesti itsemyötätunto – taito kohdata oma epätäydellisyys lempeydellä. Tutkija Kristin Neffin mukaan itsemyötätunto lisää resilienssiä ja tukee pitkäjänteistä sitoutumista tavoitteisiin (Neff 2011).

Millaisia tavoitteita asetat itsellesi – ja millä tavalla ne ottavat huomioon sekä kehittymisesi että jaksamisesi?

Valmentajan rooli tavoitteiden sanoittajana

Valmentajalla on merkittävä rooli valmennettavien tavoitteiden sanoittajana ja jäsentäjänä. Valmennettavan unelmat voivat joskus olla epämääräisiä – ja siksi niistä puhuminen on tärkeää. Usein juuri valmentaja on se henkilö, joka auttaa tekemään näkyväksi sen, mihin valmennettava oikeasti haluaa pyrkiä – ja millä tavalla sinne voisi päästä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valmentajan tehtävä olisi ohjata valmennettavan tavoitetta tiettyyn suuntaan. Pikemminkin kyse on vuorovaikutuksesta, jossa valmentaja toimii peilinä ja sanoittajana, ei määrääjänä. Tavoitteiden yhteinen sanoittaminen on prosessi, joka edellyttää kykyä kuunnella, kysyä ja reflektoida toisen sanomaa.

Tutkimukset osoittavat, että kun urheilija kokee tulleensa kuulluksi ja osalliseksi tavoitteiden asettelussa, hänen sisäinen motivaatio vahvistuu ja sitoutuminen harjoitteluun lisääntyy (Mageau & Vallerand 2003). Sama pätee myös toiseen suuntaan: valmentaja, joka käy aktiivisesti läpi omia tavoitteitaan (esimerkiksi toisten valmentajien, mentorin tai psyykkisen valmentajan kanssa) kehittää omaa itsetuntemustaan ja samalla valmennustaan.

Tavoitteista ei kannata puhua vain kauden alussa tai ennen kilpailuja. Ne elävät, muuttuvat ja kehittyvät – siksi niistä tulisi keskustella säännöllisesti.

Miten usein kysyt valmennettavalta, mikä hänen tavoitteensa on – ja milloin viimeksi pysähdyit sanoittamaan omaasi?

🔗 Tutustu: Valmentajan vuorovaikutuksen ABC

Tavoitteet, jotka kantavat

Valmentajana toimiminen on matka, joka kulkee omien ja valmennettavien unelmien, arvojen ja tavoitteiden polkua pitkin. Kun uskallamme pysähtyä kysymään itseltämme, mikä meille on merkityksellistä, pystymme rakentamaan tavoitteita, jotka eivät vain ohjaa toimintaa – vaan myös ravitsevat omaa motivaatiota, jaksamista ja kehittymistä.

Hyvin asetettu tavoite on enemmän kuin päämäärä. Se on kompassi, joka auttaa navigoimaan myös epävarmuuden, epäonnistumisten ja muutosten keskellä. Se tuo apua ja johdonmukaisuutta päätöksiin, selkeyttä käytännön valmennukseen ja ennen kaikkea – tukee valmennettavan kehitystä.

Toivon, että tämä julkaisu herätti sinussa ajatuksia ja tarjosi työkaluja valmentajana kehittymiseen.

Psyykkiset taidot ovat olennainen osa valmennusta, sillä ne vaikuttavat merkittävästi sekä valmentajan että urheilijoiden kehittymiseen. Kehittämällä näitä taitoja voit parantaa vuorovaikutustasi, hallita paremmin stressaavia tilanteita ja luoda positiivisen ilmapiirin, jossa urheilijat voivat kasvaa ja kehittyä.

Jos haluat lisätietoja psyykkisten taitojen kehittämisestä tai kaipaat tukea omassa valmennustyössäsi, olen sinua varten. Ota yhteyttä, niin voimme yhdessä suunnitella, miten voit vahvistaa psyykkisiä taitojasi ja sitä kautta kehittää toimintaasi.

Ota yhteyttä: tiina@twacoaching.fi | www.twacoaching.fi

Kirjoittaja on psyykkinen valmentaja ja valmentajien kouluttaja Tiina Wikström. Tiina on erikoistunut valmentajien taitojen kehittämiseen ja se on ollut sydämen asia jo vuodesta 2017. Tutustu lisää Tiinaan tästä.