Sisäinen motivaatio seuratoiminnassa

"Liian vähän talkoolaisia." 

"Kenelläkään ei ole aikaa." 

"Miksi aina samat aktiivit tekee kaiken?" 

Tuttuja kommentteja varmasti monelle. Jokainen joutuu priorisoimaan omaa ajankäyttöään ja erilaisissa elämänvaiheissa aikaa voi olla eri tavoin käytössä. Jokainen toimii myös omien motiiviensa pohjalta ja olisikin tärkeää pohtia miten seuratoiminnassa voisi herätellä sellaisia motivaatiotekijöitä, jotka sitouttavat seuran jäseniä sisäisen motivaation kautta.

Motivaatiosta lyhyesti

Motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon, joista ensin mainitussa yksilö toimii toiminnasta syntyvän nautinnon, ilon ja kehittymisen vuoksi. Jälkimmäisessä motiivit ovat ulkoisia kuten palkkio, oman arvon määrittymiseen tai tottumukseen. Tässä kirjoituksessa keskitytään sisäiseen motivaatioon ja motivaatioteorioista Decin ja Ryanin (1985) itsemääräämisteoriaan. Samoja teemoja voi pohtia myös valmennuksen osalta oman ryhmän tai yksilövalmennuksen näkökulmasta.

Itsemääräämisteoria - mistä on kyse?

Teorian taustalla on väite, että yksilön motivaatioon sekä siihen, miten hän voi ympäristössään, vaikuttaa kolmen psykologisen perustarpeen täyttymisen aste. Perustarpeita ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus. Näiden perustarpeiden tyydyttämiseksi ohjaudumme toimintoihin ja ympäristöihin, joissa niiden tyydyttäminen on mahdollista. Kun saamme psykologiset perustarpeet tyydytettyä, voimme hyvin ja todennäköisesti palaamme samaan paikkaan uudestaan samojen ihmisten äärelle. 

Perustarpeiden tyydyttyminen seuratoimijoiden ja seuran jäsenten osalta on keskeisessä roolissa seuratoiminnassa, jossa monet asiat tehdään vapaaehtoisuuteen perustuvasti eli talkoovoimin. Mitä enemmän saadaan herätettyä seuran jäsenen sisäistä motivaatiota toimintaa kohtaan, sitä enemmän sitoutuneita toimijoita on. 

Monessa seurassa voi olla käytössä erilaisia pisteiden keräystapoja. Pisteitä tarvitaan tyypillisesti ryhmäpaikkaa tai vapaatreenioikeutta vastaan. Jos jäsenen ainoa motivaatiotekijä on kerätä tarvittavat pisteet, hän todennäköisesti talkoilee vain sen verran, että saa vaaditut pisteet kerättyä. Jos vapaaehtoistyö yksinään tuo iloa, sitä tehdään todennäköisesti enemmän.

Autonomia seuratoiminnassa

"Voin vaikuttaa" / "Saan päättää"

Autonomialla tarkoitetaan kokemusta siitä, että yksilö on itse valinnut toiminnan, ja että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin. Talkoilemisen näkökulmasta voidaan todeta, että osallistuja on vapaaehtoisesti mukana, voi toimia oma-aloitteisesti ja tehdä itse aloitteita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän on täysin itsenäinen ja tekee kaikki yksin. 

Autonomiaa seuratoiminnassa voi tukea ottamalla toimijat ja jäsenet aktiivisesti mukaan suunnitteluun ja  päätöksentekoon. Ennalta määriteltyihin tehtäviin voi sisällyttää vapaasti muokattavia osia tai valintoja, jotka tehtävästä vastaava voi tehdä. Myös yleisesti talkootehtävien valintamahdollisuus (jokainen tekee itse valittuja asioita ja on mahdollisuus valita) sen sijaan, että kaikki määrätään toimimaan samalla tavalla.

Kyvykkyyden kokemuksen tukeminen seuratoiminnassa

"Mä osaan" / "Onnistun"

Kyvykkyydellä tarkoitetaan sellaisia tehtäviä ja toimia, jossa yksilö kokee pystyvänsä suorittamaan tehtävän onnistuneesti. Jos tieto- tai taitotaso ei ole riittävä, annettu tehtävä voi lannistaa, joten on hyvä aina varmistaa mitä edellytyksiä tehtävän toteuttaminen vaatii, jos sellaisia on. Esimerkkinä voisi olla annettujen tehtävien määrittely riittävän tarkasti, jotta ymmärretään mitä niissä on tarkoitus tehdä. Liian laajat ja vähän sanaiset tehtävät vaikeuttavat tehtävään tarttumista, koska ei ole tietoa mitä tehtävässä onnistuminen vaatii.

Yhteenkuuluvuuden lisääminen seuratoiminnassa

"Olen osa porukkaa" / "Kuulun tänne" / "Minut hyväksytään omana itsenäni."

Yhteenkuuluvuudella tarkoitetaan kokemusta siitä, että yksilöä arvostetaan sellaisena kuin hän on, ja siitä, että viihtyy ympäristössä. Kun yksilö hyväksytään ja kohdataan sellaisena kuin hän on, se lisää turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta. Etenkin isoissa seuroissa koko seuran tasoista yhteenkuuluvuutta voi olla vaikea toteuttaa. Keinoja lisätä koko seuran tasolla yhteenkuuluvuutta voisi olla esimerkiksi seuravaatteilla tai erilaisilla tapahtumilla, johon ovat tervetulleita kaikki jäsenet lajista tai tasosta riippumatta. 

Koko seuran tasolla ei välttämättä päästä kovinkaan syviin keskusteluihin, joten ne ryhmät, joihin yksilö kuuluu ovat erityisesti yhteenkuuluvuuden osalta keskeisessä roolissa. Tällaisia ovat treeniryhmät, toimikunnat ja muut ryhmittymät seuran sisällä.

Kysymyksiä pohdittavaksi autonomian, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi seuratoiminnassa

• Autonomia

• Kuinka paljon seuratoimijat voivat itse vaikuttaa tehtäviinsä, niiden suunnitteluun, sisältöihin ja toteutuksiin?

• Mitä vaihtoehtoisia suoritus- tai toteutustapoja voisi olla?

• Miten tehtävien etenemistä seurataan? Kysytäänkö onnistumisia ja miten menee?

• Kyvykkyys

• Voisiko tehtävien suorittamisesta kiittää ja kehua? Muista myös tasapuolisuus - kaikkien työpanos on tärkeä oli tehtävä miten iso tai pieni tahansa.

• Mitkä ovat seuratoimijoiden vahvuuksia ja voisiko heitä auttaa tunnistamaan niitä?

• Miten lisätä toimijoiden välistä kannustusta ja kiittämisen kulttuuria?

• Miten varmistaa ja millä seurata, että tehtävät ovat sellaisia, että niistä on mahdollista selviytyä?

• Millaista tukea on saatavilla?

• Ovatko tehtävät sopivan haastavia?

• Yhteenkuuluvuus

• Voisiko toiminnan arvot, säännöt ja tavoitteet määritellä yhdessä?

• Miten voisi hyödyntää pienryhmiä toiminnassa?

• Miten aktivoida ja kannustaa toimijoita ryhmäytymään ja toimimaan yhdessä?

• Arvostetaanhan jokaista yksilönä? - tuloksilla, saavutuksilla tai talkootunneilla ei ole merkitystä.

• Miten seuran tai ryhmän vuorovaikutusilmapiiriä voisi arvioida?

Kirjoittaja on psyykkinen valmentaja, koiraurheiluvalmentaja ja Suomen Agilityliiton liittokouluttaja ja  Tiina Wikström. Tutustu lisää Tiinaan tästä.

Teorialähde: Arajärvi, P. & Thesleff, P. Suorituskyvyn psykologia 2020