Agilityn lajianalyysi osa 2: Psyykkiset vaatimukset

Tervetuloa mukaan neliosaiseen agilityn lajianalyysi kokonaisuuteen. Osat julkaistaan yksi kerrallaan seuraavan kahden viikon aikana. Ensimmäisessä osassa perehdytään lajin fyysiseen puoleen, toisessa psyykkiseen, kolmannessa sosiaaliseen ja viimeisessä kilpailusuorituksen suorituksen ominaispiirteisiin. Analyysi on toteutettu ohjaajan näkökulmasta.

Lajianalyysin olen toteuttanut osana liikuntapsykologian opintoja. Lähteitä analyysiin ei juurikaan ole agilityyn saatavilla, joten ne pääasiassa perustuvat omiin kokemuksiin ja havaintoihin lajin harrastajana ja valmentajana. Mahdolliset muut lähteet on mainittu kunkin osan lopussa.

Agilityradalla koiraa ohjataan fyysisin ja sanallisin vihjein. Koska suoritusnopeus on kova, ohjaajalta vaaditaan tiettyjä psyykkisiä taitoja ohjauksen oikea aikaisuuteen ja oman fokuksen säilyttämisen. Tarkastelen ohjaajan psyykkisiä vaatimuksia neljän näkökulman kautta, joita ovat vireystila, keskittymiskyky, motivaatio ja itseluottamus. 

Vireystila ja agility

Vireystilan taso on yksilöllinen ja tärkeintä on tunnistaa mikä se itselle on optimaalisessa suorituksessa. Ohjaajan vireystila vaikuttaa luonnollisesti myös koiraan. Toinen koira saattaa tarvita aktiivisemman ohjaajan ja toinen toimisi parhaiten mahdollisimman rauhallisen ohjaajan kanssa. Tämä saattaa aiheuttaa haastetta, jos oman optimaalisen vireystason ja koiran edellyttämän vireystason välillä on iso ero.

Keskittymiskyky ja agility

Agilityssa ohjaajan keskittyminen ja huomion suuntaaminen suorituksen kannalta olennaiseen on tärkeää. Yksittäinen kilpailusuoritus on alle minuutin, joten mikäli huomio on ulkoisissa suorituksen ulkopuolisissa tekijöissä kuten paikalla olevat muut ihmiset tai koirat, se vaikuttaa suoritukseen.

Laji edellyttää yhteistyötä koiran kanssa, joten oma huomio tulee suunnata itsen lisäksi koiran toimintaan. Tarvitaan keskittymisen suuntaamista joustavasti aina siihen, mikä on milloinkin suorituksen kannalta oleellista. Tästä esimerkkinä voisi olla tilanne, jossa tietyssä kohdassa rataa on suunnattava huomio erityisesti koiraan ja toisessa kohdassa omaan toimintaan ja luottaa koiran toimivan sen mukaisesti. Tärkeää on kuitenkin säilyttää joustavuus eli, jos koiran toiminnassa on muutos, on mahdollista reagoida siihen vaihtamalla oman keskittymisen suuntaa.

Oman ja koiran toiminnan lisäksi huomiota tulee kiinnittää myös radalla sijaitseviin esteisiin, jotta pystyy liikkumaan optimaalisesti suhteessa niihin. Myös niissä tilanteissa, joissa oma tai koiran toiminta muuttuu suunnitellusta.

Motivaatio ja agility

Motivaatio on voima, joka suuntaa yksilön energiaa ja toimintaa. Uskaltaisin väittää, että agilityurheilijoilla pääsääntöisesti motivaatio on korkealla erityisesti koiran taitojen kehittämistä kohtaan. Kehittyäkseen koirakkona kaikkien osapuolten kehittäminen on tärkeää. Voimakas motivaatio ohjaa sitoutumaan, yrittämään muita enemmän, ponnistelemaan pitkäjänteisesti, keskittymään paremmin ja sitä kautta suoriutumaan paremmin.

Motivaatioon voi vaikuttaa selitykset, joita annetaan onnistumisille ja epäonnistumisille. Lajikontekstissa tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi perustelee onnistumiset sisäisillä ja kontrolloitava syillä eli asioilla, joita itse tekee ja joihin itse voi vaikuttaa, motivaatiosta muodostuu todennäköisesti optimaalinen. Jos taas perustelee epäonnistumisia ulkoisilla ja kontrolloimattomilla tekijöillä, motivaatiosta voi tulla ei-optimaalista.

Agilityurheilussa motivaatioon liittyy vahvasti harrastuksen tavoitteet. Syitä harrastaa lajia voi olla monia, jolloin myös motivaatiotekijöitä ja tavoitteita on paljon erilaisia. Yhteisen tekemisen tavoitteellinen kehittäminen edellyttää voimakasta motivaatiota panostaa molempien osallisten kehittämiseen.

Itseluottamus ja agility

Itseluottamus on varmuutta omassa tekemisessä - luottoa, että osaa ja pystyy. Itseluottamuksen määrä vaihtelee suorituksen vaatimuksen ja tilanteen mukaan. Mikäli motivaatio tekemistä kohtaan on alhainen pitkäaikaisesti, se todennäköisesti motivaatioon uuden oppimista kohtaan.

Agilityssa optimaalisessa suorituksessa ohjaajalta vaaditaan itseluottamusta. Jos ohjaaja on epävarma omasta tai koiran tekemisestä, se näkyy ohjaamisessa ja voi aiheuttaa esimerkiksi tarpeetonta varmistelua ja ohjauksen rytmityksen haasteita. Ohjaajan epävarmuus vaikuttaa usein suoraan koiran tekemiseen.

Kirjoittaja on agility- ja hoopersvalmentaja, fysioterapeutti sekä Suomen Agilityliiton liittokouluttaja Tiina Wikström. Kirjoitus perustuu liikuntapsykologian aineopintoja varten tekemääni lajianalyysiin.

Seuraa minua Instagramissa & Facebookissa

Lähteet

Liukkonen, J. 2017. Psyykkinen vahvuus - Mielen taitojen harjoituskirja